Sauna pihalle ja pesukone pyykkikasan viereen

Melkein kuukausi hurahti, ennen kuin saimme tavattua uudelleen luonnostelijan kanssa! Kauan odotettu tapaaminen oli siis vihdoin 12.12. Edelliseen postaukseen olin kommentoinut ensimmäistä pohjaluonnosta, mutta ajatusten tasolla on kyllä tullut suunniteltua ja päätettyä enemmänkin.


Ehkäpä oleellisin päätös tilaratkaisujen suhteen on se, että sauna tulee vain pihalle. Koska meillä on pelkästä pihasaunomisesta jo ennestään kokemusta, emme tehneet päätöstä pelkältä mutu-tuntumalta. Kokkolan asuntomessuilla olleessa Heikius Hus-Talossa on muuten pelkästään pihasauna, josta oheinen kuva.

Toinen iso muutos koskee kodinhoitohuonetta ja pesutiloja. Kangasalan-ystäviemme kuraeteisen ja kodinhoitohuoneen innoittamina ehdotimme, että luonnostelijamme piirtäisi kodinhoitohuoneesta selkeämmin kuraeteisen ja siirtäisi pyykinpesun makkarisiipeen, eli sinne, missä puemme ja riisumme vaatteet. Eikös olisi järkevää, että pesukone olisi siellä, missä pyykki syntyy eikä toisessa päässä huushollia? Nyt makkarimme viereen tulisi siis suihku sekä pyykkihuolto. Ideoimastani tilasta ei taida löytyä valmista kuvaa. Siis vielä, hih!

Pohjaehdotuksen puntarointia

Puolitoista viikkoa on kulunut nopeasti. Olemme toipuneet poikkeamislupahakemuksemme hylkäämisestä ja tutkineet jälleen yksitasoisia pohjavaihtoehtoja. Kun kerran olemme rakentamassa rannalle, olemme katselleet mielenkiinnolla ranta- tai rannikko-nimisiä mallistoja.

Ruotsalaisella Trivselhusilla on Seaside-niminen mallisto. Malliston idea perustuu heti sisäänkäynnistä avautuvaan järvinäkymään.

 

 

Malli A:030 sisältää neljä makuuhuonetta sekä työ-/leikki-/tv-tilaksi soveltuvan huoneen.
Sisääntulosta aukeaa näkymä oleskelutiloihin ja takapihalle. Kodinhoitohuoneen päätyyn voisi liittää autokatoksen, jotta autosta pääsisi kuivin jaloin kantamaan ostokset keittiöön. Jos oikein tarkasti katsoo, voi kylpyhuoneesta erottaa ruotsalaisen hikikopin.





Eräs hirsitalomyyjä piirsi meille tämän mallin pohjalta pohjapiirroksen, joka näyttää tältä:

Koska rakennamme rantasaunan, sisäsaunan ei tarvitsisi olla kummoinen. Toisaalta pohdimme, jättäisimmekö saunan kokonaan pois asuinrakennuksesta. Kun asuimme vanhassa 1920-luvulla rakennetussa hirsihuvilan puolikkaassa, meillä ei ollut sisäsaunaa. Pihasaunassa oli oma rauhansa sekä aivan erityinen tunnelmansa. Sisäsaunan poisjättäminen uudesta talosta on iso kysymys.

Kylpyhuoneeseen haluamme ison lavuaarin tai kaksi ja peilin hampaidenpesua ja meikkaamista varten. Yksi kaunistautumispaikka ei riitä kolmelle naiselle saati viisihenkiselle perheelle.

Vanhempien makuuhuoneen neljä vaatekaappia tuntuu isoon vaatehuoneeseen tottuneesta vähältä. Vaatteet voisivat kyllä mahtua pienempäänkin tilaan, mutta mihin tungetaan esimerkiksi vieraspatjat ja matkalaukut? Eteisen yhteydessä on pieni vaatehuone, joka täyttynee jo takeista ja kengistä.

Oleskeluhuoneelle on helppo keksiä monta funktiota. Ensinnäkin se on tila, johon sijoitetaan tietokone. Jos joku lapsista on koneella, ohikulkiessa on helppo vilkaista, mitä koneella tehdään. Ehkä myös itse pysyy paremmin arjessa kiinni, jos ei surffaile suljettujen ovien takana. Huoneessa voisi olla divaanivuodesohva, jolla osa yövieraista voisi nukkua.Tilaan voi sijoittaa myös konsolipelikoneen.

Lasten makuuhuoneet tuntuvat järkevän kokoisilta. Keskimmäiseen saa mahtumaan myös vaikka sähkörummut. Jos käytävä olisi leveämpi, sijoittaisimme pianon siihen.

Taloa voisi paksuntaa, jolloin käytävään saisi leveyttä ja oleskelutila sekä olohuone ja keittiö kasvaisivat. Olohuone näyttää perinteisesti kalustettuna pieneltä. Sinne mahtuu reilu tv-taso, mutta ei kirjoja täynnä oleva kirjahyllymme. Kulku ruokailutilaan on ahdas.

Ruokailutila on piirretty väljemmäksi kuin alkuperäisessä ideassa. Kunpa autotallissa entisöintiä odottavan astiakaapin saisi mahtumaan ruokapöydän ja tiskikoneen väliin. Täytyykin käydä tarkistamassa mitat!

Kodinhoitohuone on puolet pienempi kuin nykyisessä asunnossamme. Kurapiste puuttuu. Haluamme, että siistimmissä kamppeissa liikenne taloon kulkisi etuoven kautta, mutta kurakamppeissa käytettäisiin kodinhoitohuoneen ulko-ovea. Nykyisessä kodissamme kaikki sukulaisia myöten kulkevat kodinhoitohuoneen kautta sisään ja ulos, joten ehkä naulakkotilasta voisi uudessa kodissa karsiakin. Haluamme jatkossakin kuivata vaatteita pyykinkuivaustelineellä ekä vain kuivausrummussa, joten in a real life kodinhoitohuoneen ikkunan edessä olisi lähes aina teline levällään.

Keittiö saarekkeineen, näköaloineen ja puuliesineen vaikuttaa kivalta. Varsinaista keittiösuunnittelua ei vielä tässä tarvinne tehdä.

Tässä pohdintaamme luonnoksesta. Kommentoi, jos osaat!

Naapuriin on tuotu kynttilöitä

On hiljainen pyhäinpäivän ilta. Kun katsoo Reinolasta etelään, näkee kynttilämeren syttyneen hautausmaan rinteeseen. Näky on kaunis. Valitessamme tonttia seurakunnan omistamalta peltolohkareelta meillä oli yhtenä kriteerinä mahdollisimman pitkä välimatka hautausmaalle. Ajattelimme, ettemme halua katsella keittiön ikkunasta hautajaisia lauantain lounasta mutustellessamme.

Pellolle on kaavoitettu monta tonttia, rantatonttejakin seitsemän. Kun tontteja myydään ja taloja rakennetaan, näkymä Reinolasta hautausmaalle todennäköisesti peittyy. Kuvan otin rantaan johtavalta tieltä, sillä tontilta saakka otetusta kuvasta ei olisi erottanut enää mitään.

Tontilla käydessä hautausmaahan on tottunut. Välillä olen siellä vaunuillut ja tuttuja nimiä  hautakivistä hakenut. Tästä naapurista ei voi koitua harmia, sillä se on ja tulee aina olemaan kaunis, hiljainen ja hyvin hoidettu.

Hyvästit unelmien pohjapiirrokselle

Posti toi tänään otteen Laukaan kaavoitus- ja rakennuslautakunnan kokouksen pöytäkirjasta.  Olimme hakeneet poikkeamislupaa 1 2/3 -kerroksiselle omakotitalolle kaavassa määrätyn 1-kerroksisen sijaan sekä saunan sijoittamista rannemmaksi rantatöyrään reunalle eikä tasan 15 metrin päähän rannasta. Poikkeamislupahakemuksemme oli molempien poikkeamien osalta hylätty.

Tontille sopivan talon luonnostelu ei ole ollut helppoa. Varattuamme tontin lähdimme hahmottelemaan 1- kerroksista pohjaratkaisua  Kannustalon Aurora 144:n pohjalta. Liitän tähän postaukseen muutaman kuvan Kannustalon sivuilta.

 
Finnlamelli lupasi toteuttaa toiveitamme vastaavan pohjan hirrestä. Halusimme kuitenkin muokata huonejärjestystä sekä yhden huoneen lisää, jolloin talo kasvoi lähes 21 metriseksi. Rakennusalan leveys on tien puolella noin 23 metriä, joten autokatokselle saati -katoksen ja tallin yhdistelmälle ei jäänyt enää tilaa. T:n mallinen pohja oli hylättävä.

L:n mallista taloakin kokeilimme, mutta se näytti asemapiirrosluonnoksessamme ylittävän rakennusalan syvyyssuunnassa.

Päätimme käydä luonnostemme kanssa johtavan rakennustarkastajan juttusilla. Kun siinä sitten sivumennen hänelle voivottelin, että olisi paljon helpompi tehdä tarvitsemamme neliöt kahteen kerrokseen, johtava rakennustarkastaja tokaisi: " Minusta tälle tontille olisi paljon järkevämpi rakentaa ylöspäin!"

Siitä se poikkeamisluvan hakemisajatus sitten lähti. Unelmiemme talo olisi näyttänyt kutakuinkin tältä:



Tosin olimme toteuttamassa tätä hirrestä, jolloin yksityiskohdat olisivat vähentyneet. Yläkertaan olisimme saaneet kaikille makuuhuoneet ja alakertaan olisi tullut oleskelutilojen lisäksi työhuone. Musiikkia harrastavien koululaisten äitinä tämä olisi ollut aika kätevä ratkaisu. Meille Aurora on ollut unelma jo vuoden 2004 Heinolan asuntomessuilta lähtien, ja aika on vain vahvistanut kuvaa.

En liitä tähän pohjapiirroksia 1 2/3-kerroksisesta unelmastamme, sillä se olisi tässä tapauksessa veren kaivamista nenästä. Siis omasta.

Teetimme poikkeamislupahakemusta varten asemapiirroksen ja pihasuunnitelmaluonnoksen suunnittelijoillamme, joista postaan myöhemmin. Poikkeamispäätöstä koskevan pöytäkirjan liitteineen voit katsoa täältä. Olimme miettineet asiaa paljon, joten toivottavasti päätös ei ollut läpihuutojuttu.

 Aloitamme kolmannen kerran alusta. Eiköhän se ole sitten kuitenkin se L-mallinen talo tarkemmin suunniteltuna, vaikken minä siitä koskaan unelmoinutkaan.

Ruoppausilmoituksen täyttö

Alkuviikosta kirjoitin selvitelleeni rannan ruoppausasiaa. Valtakunnalliset ohjeet ruoppaukseen löytyvät ympäristöhallinnon verkkopalvelusta. Samoilta sivuilta saa tulostettua esimerkiksi ruoppausilmoituksen. Pääsääntö on, että jos ruoppausmassa jää alle 500 kuution, toimenpiteestä riittää ilmoittaminen ELY-keskukselle ja vesialueen omistajalle. Tämä menettelytapa onnistuu meidän urakassamme.

Tiistai-iltana tapasimme tontilla kaivinkoneurakoitsija Ilkka Uusitalon. Uusitalo on ollut rannanlaittohommissa muun muassa Laukaan asuntomessualueella, joten hän tuntee lähialueen rantarakenteen. Rautakaupasta olimme kuulleet, että Uusitalolla olisi ruoppauslaitteet, mutta se ei pitänyt paikkaansa. Koska meidän rannan laitossa ei ole tarkoituksena kaivaa syvää kuoppaa saati veneuomaa, vaan syventää tuleva uimapaikkamme maltillisesti nykyisten pinnanmuotojen mukaan ja ennen kaikkea poistaa vesikasvillisuus juurineen, hommaan riittää normaali kaivinkone.

Ruoppaus tulee ajoittaa virkistyskäyttökauden ulkopuolelle. Käytännössä tämä tarkoittaa myöhäistä syksyä, talvea tai varhaista kevättä. Kun juttelimme asiasta Uusitalon kanssa, meillä vahvistui ajatus, että suorittaisimme työn talvella jäitten päältä. Emme tiedä rantamme pohjan kantavuutta, mutta kun kesällä yritimme kahlata kaislikossa, upottava moska sai kääntymään pian takaisin.

Eilen mies lainasi naapurin veneen ja kävi souturetkellä mittaamassa rannan syvyyksiä. Tiheä kaislikko esti veneellä rantautumisen, joten mittanauha oli pitänyt käydä kiinnittämässä rantapajuun kahlaamalla. Mittatikkuna toimi isännän suksisauva. Tässä mittaustuloksia:

9,5 m - 35 cm
11 m - 36 cm
15 m - 45 cm
20 m - 50 cm
25 m - 60 cm
30 m - 65 cm
35 m - 75 cm
40 m - 88 cm
45 m - 100 cm
50 m - n. 120 - 140 cm (Tässä vaiheessa mittaustulokset muuttuvat epämääräisiksi, koska vene ei enää tahtonut pysyä linjassa ja läpimärän mittamiehen näpit olivat kohmettuneet.)
n. 55 - 60 m - noin 200 cm

Ajatuksena on, että järven jäädyttyä kaivinkone pääsee jäätä pitkin kaislikon reunaan eli noin 50 metrin päähän rannasta ja poistaa kaislojen juuret. Pohja-ainesta poistetaan noin 40-50 cm:n syvyisesti - kuitenkin siten, että ranta syvenisi tasaisesti. Ruopattavan väylän leveys on noin 25 metriä. Tämä tarkoittaa sitä, että ruopattava massamäärä jää alle 500 kuution.

Ruoppausmassa nostetaan talvella tontille kuivumaan ja kalkitsemisen jälkeen sitä voi käyttää pihan rakentamiseen. Parhaassa tapauksessa säästymme myöhemmin muutaman multakuorman ostolta. Läjityspaikaksi ilmoitamme tonttimme, mutta mikäli kaikkea ei pihan laitossa saada kulumaan, ylimääräiset ajetaan pois.

Ruoppauksen jälkeen ranta toivottavasti ehtii vielä jäätyä, jotta jään päälle päästään levittämään viira ja hiekka. Kun ranta kunnostetaan talvella, sitä pääsee käyttämään jo ensi kesänä.   

Herra Reinolan metsästys

Ostimme tontin elokuussa Laukaan seurakunnalta. Kaupantekotilaisuudessa kysyin seurakunnan talousjohtajalta, mistä tila oli saanut nimen Reinola. Talousjohtaja kertoi, että tontit oli nimetty Laukaan seurakunnan kirkkoherrojen mukaan. Nimet oli keksitty seurakuntatalon ruokasalin seinältä. Kuvittelin heti mielessäni rivin liperikaulaisia herroja tuijottamassa minua vakavasti seinältä alaviistoon. Nimeämisperuste tuntui sopivalta. 

Viikonloppuna kävin vaunuilemassa tontilla molempina aamuina.

Oli kirkas lauantaiaamupäivä, kun esikoinen lupautui äidin lenkkiseuraksi.

Joku oli tehnyt polun rantaan. Jäljet olivat niin suuret, että lapsen täytyi oikein loikkia jalat harallaan yltääkseen saappaanpainaumalta toiselle.

Rantapenkereellä jäljet yhtäkkiä loppuivat. Rannan puut olivat suojanneet maata lumisateelta sen verran, ettei jälkiä enää erottanut.

Olisikohan herra Reinola käynyt tontilla?

Sunnuntaiaamuna sain houkuteltua miehen ja pojan mukaan.

 

Jälleen kerran suuntasimme tutkimaan rantapusikkoa.

 

 

Poika oli varustautunut kypärällä ja aurinkolaseilla.

 

 

 

Löysimme pojan kanssa pienen luolan, jonka tyhjensimme lehdistä. Herra Reinolaa ei kuitenkaan löytynyt.

 

 

Oli löydettävä uusi johtolanka.

 

 

Ennen lähtöämme bongasin rantatöyräältä Reinolan tulevan isännän järvelle tähystämässä.

 

Tänä aamuna panin lämpövuoratut Nokian Hait jalkaan ja lähdin kyntämään loskaa lastenvaunuilla kohti seurakuntataloa. Oli päättänyt ikuistaa herra Reinolan kuvan kamerallani. Päivä oli otollinen seurakuntatalovierailulle, sillä tiesin perhekerhon kokoontuvan siellä keskiviikkoaamuisin. Pääsin sisään nuorisotilojen ulko-ovesta. Kerhotilassa kuului olevan muskarihetki meneillään, mutta minä hipsin villasukkasillani portaikosta yläkertaan etsiäkseni herra Reinolan.

 

Pari äitiä oli ruokasalissa aamupalalla. Pyörittyäni hetken salissa pipo päässä muhkurainen marketin muovikassi kädessäni kysyin, olivatko äidit nähneet talolla kirkkoherrojen kuvia. He eivät olleet, mutta toinen heistä otti asian hoitaakseen ja meni kysymään keittiöön emännältä.

 

Sillä aikaa äkkäsin salin seinältä kuparilaatan, johon oli kaiverrettu kirkkoherrojen nimet virkakausineen. Ei löytynyt Reinolaa, mutta Reino kylläkin. Kun huomasin listalta vielä Yrjönkin, tajusin, että herra Reinola sekä naapuritontin herra Yrjölä olivat olleet vain erinomaisen päättelykykyni tuotoksia. 

 

Emäntä vahvisti asian: herra Reinolaa ei ole olemassakaan. Häkellyksissäni en kehdannut ottaa kameralaukkua esiin muovikassista, jotta nimilaatta olisi tullut tänne ikuistettua. Kaiken kukkuraksi emäntä kertoi, että Reinohan elää vielä. Täytyy kutsua päiväkahville, kunhan saadaan talo valmiiksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuutamourakointia

Viikonlopusta lähtien on ollut upea kuutamo. Toissailtana huomasin ruokaa valmistellessamme kuun nousevan. Siltä seisomalta päätin lähteä käymään tontilla napatakseni muutaman kuvan rannasta. Tonttimme sijaitsee noin kilometrin päässä nykyisestä kodistamme, joten autolla hurautin sinne parissa minuutissa.

 

 Mies on raivannut tontin keskivaiheilta rantapusikkoa, mutta yhtään haapaa ei ole vielä kaadettu. Emme halua haapojen rupeavan työntämään juurivesoa. Kaulaaminen tappaisi haavat ajan kanssa niin, ettei juurivesakkoa syntyisi, mutta koska kaivinkone tulee tontille kuitenkin jossakin vaiheessa, sen saattelemana ne lähtevät ehkä varmimmin.

 

Soitin aamulla kunnan ympäristöneuvojalle, vesiosuuskunnan yhteyshenkilölle ja kaivinkoneurakoitsijalle rannan ruoppausaikeista. Tänä iltana kaivinkoneurakoitsija tulee käymään, ja pääsemme kuulemaan mahdollisen rannanmuokkaajan näkemystä rannan laitosta. Otsikko ei viittaa ruoppaustyön teettämistapaan vaan ylipäätään koko suunnitteluprosessiin. Yhteiset keskustelut käydään aina päivän päätteeksi.

 

 

 

Pesänrakennusvietti

 

Mikä kumma saa ihmisen ryhtymään rakennusprojektiin? Meidän perheessä yksi syy löytyy isin sylistä. Ei ole tavatonta, että lapsi saa vanhemmat varustautumaan (lue: varustelemaan). Joku ryntää lastentarvikeliikkeeseen ostamaan kaikki mahdolliset vauvan hoitoon suunnitellut hilavitkuttimet, toinen vaihtaa urheiluauton farmariin. Kolmas innostuu kirpparien aarteista. On ihanaa hankkia vauvatavaroita.

Kun meihin iski ensimmäisen kerran vauvakuume, aloimme etsiä isompaa asuntoa. Uusi isompi koti löytyi helposti, lasten saaminen olikin sitten eri juttu.

Nyt meitä on viisi: mies, vaimo, kaksi koululaista ja yksi imeväinen. Kolme makuuhuonetta ei tunnu riittävän tilaan tottuneelle äidille, joka haluaa kaikelle paikkansa. Liinavaatekaappi pursuu vauvanvaatteita, mies nukkuu pojan alasängyssä. Töihinkin pitäisi joskus palata, mutta missä ne kokeet ja kirjoitelmat sitten korjataan, kun ruokapöytä on muuttunut "minä syön itse"-taaperon miinoituskentäksi.

Tonttikaupat

Siitä taitaa olla seitsemän vuotta aikaa, kun päätimme palata jommankumman kotiseudulle ja rakentaa talon. Kuusi vuotta sitten muutto Keski-Suomeen mahdollistui, ja nyt olemme vihdoinkin tehneet tonttikaupat. Unelmat on tehty toteutettaviksi. Ensimmäinen askel kohti rantaa on otettu.